PYHÄJÄRVELLÄ NUOTION LÄMMÖSSÄ

                                               Eväät maistuvat sitten hyvälle ulkona.

                               Nälkäiset kalastajat eivät meinata jaksaa odottaa tulen sytyttämistä.

                                                   Syttyy se nuotio, vaikka hitaastikin.

                                                          Aluksi on aikamoinen savu.

                   Istumapaikkaa on pakko vaihtaa, kun tuuli käy suoraan istujille. Hirveä savu.

                                                                  Jo syttyy kunnolla.

            Yksi kalareissujen koho kohtia on, kun saa sytyttää nuotion ja paistaa makkaraa.

           Nuotion väri on kaunis. On rauhoittavaa istua, ja katsoa kun tuli palaa nuotiossa.

                                                    Kuuluu vain rätinä, kun puut palavat.

                             Kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin makkara hiillokset on valmiit.

                                       Kärsimättömät kalastajat kaivavat jo makkaratikkuja esille.

                                                             Malttaka nyt vielä hetki!

                                         Makkarat palavat jos niitä paistaa näin kovissa tulissa.

                                             Jo pikku hiljaa alkaa hiilloksia muodostumaan.

                                          Kohta päästään paistamaan makkaraa ja haukea.

                      Eihän tosta nuotiosta mitään tule. Parempi kun aletaan syömään eväsleipiä.

                                        Jihuu, vihdoinkin hyvät hiillokset. Makkarat paistoon.

                                        Oma pyydystämä hauki pääsi myös tuoreeltaan halsteriin.

 Eväät ja makkarat on nyt melkein kaikilta syöty, enää odotellaan kalan kypsymistä , vesi kielellä.

Kun istuttiin nuotion ääressä, ja haisteltiin paistuvan hauen hajuja. ihmeteltiin valtavaa isojen lintujen mekkalaa.
 Veikkailtiin vaikka mitä lintuja, joo siellä on tulossa iso kurki parvi. Lintujen mekastus kävi vaan kovemmaksi, ja läheni koko ajan.
 Nyt siellä kotka raatelee kurkea, meinattiin.
 Äänet vaan tuli lähemmäksi, ja huomattiin, kun valtavat korpit alkoivat liitelemään meidän pään yläpuolilla.

Korppeja oli monta, ja mekkala oli aikamoinen.

Hitsi, tajuttiin että korpit pitivät elämää, sen takia kun haistoivat meidän kypsyvän kalan hajun.

Ei se ollutkaan mikään petolintu joka oli kurkien kimpussa. Niin se mielikuvitus taas kerran laukkasi.

Kun kala oli kypsä, ja syöty, omien jälkien siivous kuuluu tehdä. Siivouksen jälkeen, kytevä nuotio sammutetaan vedellä, joka noudetaan järvestä. Eipähän lähde kipinät liikenteeseen, tuulen mukana.